Neuvola 35+5

Elikkäs käväisin neuvolassa. Vaikka meinasin varmaan viitisen kertaa perua ajan ja vielä vaihtobussia odottaessa meinasin kävellä tien toiselle puolelle ja tulla omalla bussilla takaisin kotiin. Mutta siellä sitten istuin yksinäni bussipysäkillä kyyneleet poskia pitkin valuen. 
Tänään on taas kipupäivä, eikä mikään lääke näytä auttavan. Pitää koittaa mennä nukkumaan, jos se vaikka auttaisi.. 

Terveydenhoitajan näkeminen hiukan jännitti, sillä olin juuri viimeksi toiminut hänen selän takanaan ja soitellut kokeneemmalle terkkarille joka järjesteli asioitani parempaan suuntaan. Mutta käynti sujui hyvin. Mitä nyt itse paruin siellä puolet ajasta, etten enää kestä näitä kipuja ja hän pahoitteli kovasti, ettei pysty asialle tällä hetkellä tekemään mitään.. Onneksi minulla on viikon päästä se lääkäri! 

Mittoja: 

Paino alkupainoon nähden: + 10,7 kg
RR: 131/77 (119/70, rv 31+6)
SF-mitta: 32 (31, rv 31+6)
Vauvan sydänäänet: ~140 (~146, rv 31+6)
 
Vauva majailee taas (torstaina ultrassakin todistetusti) pää alaspäin. Vaihteeksi. Toivottavasti se ei saa mitään päähänpistoa kääntyä taas perätilaan. Tuskin. Tilaa alkaa olemaan aika vähän.  
Terveydenhoitajani kehoitti minua koittaa syömään enemmän ja lepäämään enemmän. Näin keräisin voimia tulevaan synnytykseen. Minua on alkanut supistamaan todella paljon, kun syön, joten ruokailu ei ole ollut kovin mieleistä puuhaa viimepäivinä. Aamullakin meni jogurtin syömiseen 30min. 
Hän myös toivoi kovasti, että vauva syntyisi pian tai ainakin, että saisin käynnistysajan jo rv 37. Siihen olisi enää viikko! En jaksa itse unelmoida siitä, sillä sitten petyn ja masennun entisestään, joten pidän nyt sen kaksi viikkoa mielessä. 

Vauva liikkuu paljon ja välillä tuntuu, että se meinaa tulla navasta ulos. Jalka puskee vatsan läpi niin, että sen erottaa hyvin. 
Välillä -aika usein- on todella vaikeaa pitää positiivistä mieltä yllä ja koittaa jaksaa kipuilut. Mutta oikeastaan, mitä muutakaan voin tehdä? Pakko se on kestää. Kyllä olen alkanut ajattelemaan, että pystynkö enää neljänteen raskauteen. Onko tämä sen arvoista? Ihan oikeasti. 

P.s. Kuulin jotain ihaninta tänään, kun kipasin äkkiä Arnoldsilla hakemassa lohtumuffinsin. Vanha ala-astekaverini on siellä töissä ja hän tokaisi, että "Näytätpä ihanalta!" 
Ehkä olo ei ole ihana, enkä varmasti näytä ihanalta, mutta lause piristi päivääni todenteolla! Ainakin suuri vaihtelu niihin "ootpa paksu ja iso" lausahduksiin!

Ei kommentteja