Ilmassa on....

...jännittyneisyyttä. 
...tuskailua. 
...intoa. 

Olen itse niin sanotusti se iso ruskea housuissa jatkuvasti. Jännitän tulevaa viikkoa aivan järjettömästi ja olenkin jo alkanut epäröimään, että tieto synnyttämisestä onkin positiivisen asian sijaan aika negatiivinen. Mies on viileä kuin viilipytty, eikä häntä jännitä ollenkaan. En ymmärrä. Ei hän ymmärrä itsekään. Tosin hän oli sitä mieltä, että torstaina saattaa olla toinen ääni kellossa.. 
Torstaiaamu ei ole meille muutenkaan ihan tavallinen aamu. R:llä on nimittäin tietenkin juuri sinä aamuna kouluun tutustuminen, joten mieheni on pakko mennä ensin sinne. Tilaisuus on 8:15-9:45, joten mieheni on vasta yhdentoista aikoihin TYKSissä. En sinänsä murehdi sitä laisinkaan, tuskin olen ehtinyt reilussa kahdessa tunnissa synnyttämään :D 

Tuskailen olojeni kanssa. Välillä tekee mieli luovuttaa, mutta sitten lasken päiviä ja päätän taas jaksaa. Flunssa alkaa olemaan jo paranemaan päin, mutta kivut eivät ole kadonneet mihinkään. Lisäksi limatulppa irtosi torstai-iltana tuoden mukanaan kivuliaampia supistuksia. Välillä olenkin miettinyt, että josko se lähtö synnärille tapahtuisikin ennen torstaita. Mutta ainakaan vielä supistukset eivät ole jääneet säännöllisiksi tai muutenkaan ei ole tapahtunut mitään erikoista. 

Kuitenkin täällä on koko perhe ihan into piukassa! Lapset odottavat pikkusiskoa enemmän kuin paljon, eivätkä malta odottaa torstaihin saakka. Ei malttaisi vanhemmatkaan! 

Tule pian torstai!!

2 kommenttia

  1. Voin niin samaistua fiiliksiin. :) Kyllä se torstai tulee pian, jaksuja! :)

    VastaaPoista
  2. Nyt ollaan todellisella loppusuoralla! Tämän jaksaa vaikka yhdellä kädellä seisoen :)

    Kiitos!

    VastaaPoista