Aikuisten oikeesti

HUOH!

Pääsin kotiin, vaikka olenkin aivan poikki. Lähinnä kotimatkasta, mutta poikki kuitenkin ja tämän kertainen sairaalareissu jätti kyllä ison kikkareen hampaankoloon. Ei henkilökunnan vuoksi, sillä he ovat suurimmalta osalta aivan ihania yksilöitä kyseisellä osastolla, vaan muiden potilaiden. 

Saako valittaa?

Valitan kuitenkin. Siis ihan oikeesti, aikuisten oikeesti, eikö aikuiset ihmiset osaa käyttäytyä vai onko vika minussa?! Ihmisillä on nykyään niin itsekeskeinen tapa ajatella asioista, eikä aikuiset ihmiset osaa enää käyttäytyä. Onko maailmassa enää ketään, joka ajattelisi mitään muuta kuin omaa napaa? Heikolta näyttää.. 
En mikään puhtoinen pulmunen ole itsekään, mutta kyllä mielestäni sairaalaolosuhteissa, varsinkin, jos asustelee kolmen hengen huoneessa, jossa kaikki vuodepaikat ovat täynnä, niin voi ajatella myös niitä kahta muuta ihmistä. Mutta toisaalta en myöskään olisi hoitoalalla itse töissä, jos ajattelisin jatkuvasti "minulle ensin" mentaliteetillä. Ehkä se on heikkouteni, että ajattelen liikaa, miten muut voivat ja onko kaikilla muillakin siedettävä olla. Ennemmin annan kuin otan itse. Pitää alkaa toimimaan eritavalla. 

Ja minkä takia höyry nousee korvista? 

Minut laitettiin siis kolmen hengen huoneeseen, tietty siihen keskimmäiselle paikalla, jota kaikki rakastavat. 
Toisella puolella asusteli hieman vanhempi nainen, ilmeisesti miehensä kanssa odottivat esikoistaan. Mies oli siis ihan jatkuvasti kaikessa mukana. Mielestäni he käyttäytyivät ennemmin kuin teinit kuin noin 40-v pariskunta. Itse erittäin kipeänä ja muutenkin ärsyyntyneenä en jaksaisi jatkuvasti katsella, kun kaikki on niin ihanaa ja makoillaan tässä yhdessä sängyllä ja höpönassuhöö lääpitään toisiamme ja soitellaan viiden minuutin välein tilannepäivitystä tuleville isovanhemmille yms. Kyllä, kuulostan kateelliselta, mutta oli minulla oma mies mukana sairaalassa, enkä kaivannut häntä sairaalan 80-90cm leveälle sängylle kanssani makoilemaan ja minua lääppimään hetkeäkään. 
Kyseisen naisen mies lähti vasta reilusti yhdeksän jälkeen illalla ja kappas! Sieltä se tunnollinen miekkonen tuli heti kello kahdeksan, kun olin saanut ensimmäisen puurolusikallisen suuhuni seuraavana aamuna. Joku raja! Huone on täynnä akkoja ja itse olisin mieluusti halunnut rauhassa pukea rintsikat päälleni ja pestä hampaani ennen kuin jonkun toisen mies ryykaa viereiseen petiin. Yölläkin tämä samainen nainen valvotti ainakin minua lukemalla jos jonkinmoista lehteä myöhään yöhön. Aamuyöstä hän aloitti ramppaamisen milloin missäkin ja ovea piti paukutella jatkuvasti. Mur! 
Toisella puolella asusteli sitten rauhallisempi tyyppi - jolla oli ehkä vuosisadan flunssa. Annetaan hänelle anteeksi, hän ei voinut flunssalleen mitään ja tuskin sillekään, että hän kuorsasi pahemmin kuin rekkamiehet! 
Sain siis nukuttua hetken käyrähuoneessa, kun hoitaja otti minut kovien kipujeni takia käyrälle kesken yön. 
Koko ensimmäisen yön unisaldo oli yhteensä huikeat 2,5 tuntia. Tätä kruunasi kivut, jotka eivät millään menneet ohi.

Noh, ykköspedin rakastavaiset lähtivät sitten ihanasti ja iloisesti synnyttämään aamupäivästä, joten huokasin helpotuksesta ja otin pienet päikkärit. 
Kunnes iltapäivällä petiä tultiin siivoamaan ja samantien kätilö esitteli vuodepaikkaa uudelle naiselle. Jippii!  
Kolmospaikan flunssaneiti lähti iltapäivällä synnyttämään, joten ajattelin, ettei huoneessa niin paha voi olla kahdestaan. Tyhmä minä. 

Uusi vierustoverini vaikutti hiljaiselta tyypiltä, sitä hän olikin. Mutta illan saapuessa taloon hän ei näyttänyt millään menevän nukkumaan. Itse olin täysin rättiväsynyt koko päivästä ja varsinkin siitä, että edellisenä yönä unien saldo ei ollut mikään huikea - pyysinkin yöhoitajalta Opamoxia, jotta saisin unen päästä kiinni paremmin. Ei siinä Opamoxit paljoa auttaneet, kun uusi paras kaverini päätti pitää valoja ensin kahteentoista saakka ja sitten heräsin kolmen jälkeen siihen, että siellä ne valot olivat taas kaikessa komeudessaan päällä ja neitokainen luki rauhassa kirjaa. Ihan oikeesti?!? Kenelle tulee mieleen laittaa valot päälle keskellä yötä ja alkaa lukemaan kirjaa?? Eikö sitä kirjaa voi sitten mennä lukemaan vaikka päiväsaliin, jos ei uni tule? Huoneessa kuitenkin asusteli joku muukin! Olin varmaan niin huomaamaton, ettei hän tajunnut..... 
Neljän jälkeen valot sammuivat ja sain taas unen päästä kiinni.

Ehkä olen liian lempeä ja minun olisi pitänyt sanoa valoista keskellä yötä, mutta olen kyllä myös vahvasti sitä mieltä, ettei noin voi kukaan tehdä! Itse kyselen lupaa vierustoverilta katsella telkkaria ennen yhdeksää ja pyydän aina sanomaan, jos joku tekemiseni häiritsee. 

Helvetti, alan ensi kerralla ompelemaan ompelukoneella kello 04, kun menen sairaalaan! Vai lähteekö saumurista enemmän ääntä?

Voi olla, että olin liian kireällä tuulella tai kivut olivat ottaneet minusta paremman otteen, mutta kyllä ärsytti!! Ärsyttää vieläkin. 
Onko ihmisistä tullut tosiaan niin välinpitämättömiä, ettei toisia voi ottaa huomioon? Vai olenko ainoa, joka näissä olosuhteissa ottaa myös huomioon sen, että huoneessa on muitakin? 

Kyllä nyt tuli valitusta monen vuoden edestä! Saas nähdä miten käy, kun lähden takaisin parin viikon päästä käynnistykseen :D Kannattaa varoa!!


6 kommenttia

  1. No onhan tuollainen käytös todella ajattelematonta! Ihan alkoi vituttaa sun puolesta!!! :D

    VastaaPoista
  2. Ääää! Eikää.. Minut olisi varmaan jo häädetty koko sairaalasta jos olisin näissä hormoonihuuruissa joutunu samanlaiseen huoneeseen:/ miten joku voikaa olla noin ajattelematon??? mut onneksi pääsit jo kotiin ja ei enää olis pitkä aika kärvistellä:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos myötä-ärsytyksestä! :D
    Oma ketutus laantui heti puoleen, kun sai avautua ja joku on vielä samaa mieltä kanssani.

    Olen varma, että olen kirottu, mitä tulee sairaalan vierustovereihin. Missä ovat ne mukavat ihmiset, joista jotkut puhuu? Ne, joiden kanssa pidetään yhteyttä ja vauvatreffejä vielä vuosien kuluttua? Luulen, että ne ovat osa jotain urbaania legendaa :D

    Onneksi ensi kerralla olen itse se, joka pääsee lähtemään synnyttämään, eikä tarvitse kärvistellä montaa päivää sairaalassa. Toivottavasti.

    VastaaPoista
  4. voi mikä ihana avautumispostaus :D ärsyttää kyllä siun puolesta.miullaki on tietysti niin hyvä tuuri että saan samanlaisia mulkkuja huonetovereiks mutta uskon että ne haluaa ennemmin vaihtaa huonetta jos käyvät miun hermoille,oon todella kova valittamaan(melkeinpä joka asiasta) ,mitäpä muuta siinä voi tehä kun asiat on huonosti :D toivon kyllä että lappeenrannan sairaalassa ei olis ruuhkaa kun sinne lähtö tulee,saatan saada useitakin vihamiehiä jos ei samassa huoneessa asustelu suju :DD

    VastaaPoista
  5. Olen yksinkertaisesti liian kärsivällinen. Mieskin aina välillä menettää hermonsa minuun, kun saatan istua esim. lääkärin vastaanotolla monta tuntia ihan rauhassa odottamassa, kysymättä keneltäkään, että koska minun vuoroni olisi :D

    Sisälläni kyllä kiehun ja sadattelen, se ei vain koskaan (tai todella harvoin) tule ulos..

    Onneksi se kevään ruuhka-aika taitaa olla pian ohi (juhannuslapset ;) )ja sairaaloissakin olisi synnyttäjille enemmän tilaa. Peukut pystyyn!

    VastaaPoista
  6. joo toivotaan ! (: toivotaan siullekkin vähän parempaa onnea kun synnyttämään lähet :D

    VastaaPoista