Suuri ahdistus

Olin tänään päivällä muutaman tunnin yksikseni. Lapset olivat ulkona pulkkailemassa ja mies kahvittelemassa ystävänsä kanssa. Päätin ottaa pienet päikkärit, kun kerrankin oli rauhallista, eikä mitään tarvinnut alkaa tekemään. 
Siinä sitten makoillessani otin puhelimeni esiin ja aloin katselemaan kalenteria ja päiviä, jolloin vauva saattaisi syntyä. Olen aikaisemminkin kertonut kärsiväni pahasta synnytyspelosta ja siihen liittyvästä ahdistuksesta. Ahdistuskohtauksia on tullut suhteellisen vähän, mutta mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä voimakkaampina ne tulevat. 
Päivämääriä selaillessani minulle iski sitten aivan järjetön ahdistus. Käteni alkoivat hiota, sydämeni alkoi hakkaamaan tuhatta ja sataa, hiki valui otsalta ja kyyneleet juoksivat pitkin poskia. Ajattelin, etten pystyisi ikinä synnyttämään tätä vauvaa. Olen sitä mieltä ajoittain vieläkin. En tiedä miten ihmeessä tästä tunteesta pääsee yli niin hyvin, että pystyisi "suorittamaan" normaalin alatiesynnytyksen.

Synnytykseen on maksimissaan vajaa kaksi kuukautta. Synnytyksen pitäisi siis "tapahtua" ensi kuussa. Ensi kuu on erittäin lyhyt ajallinen käsite. Ehkä vasta tänään heräsin siihen todellisuuteen, etten aio olla raskaana koko loppu elämääni, vaikka tietty sen tiesinkin. Mutta kuten olen aikaisemminkin kertonut, että raskaana oleminen ja tunne siitä on välillä epätodellinen. 
Sain onneksi puhuttua ystäväni kanssa, joka on kätilö ja hän sai minut ajattelemaan muita asioita kuin tulevaa synnytystä. 
Aihe on kuitenkin tällä hetkellä minulle niin ahdistava, että tätäkin kirjoittaessani olen hiestä märkä ja sydän on kurkussa. Miten tästä pääsee yli?? 

Minulla on ensimmäinen pelkopoliaika 12.3., johon on vielä reilu viikko. Tuntuu, etten pärjää sinne saakka, mutta pakko se on. 

Tämä on maailman epämiellyttävin tunne - olla raskaana, iloita tulevasta lapsesta, mutta pelätä kaikkea, mitä sen maailmaan saattamiseen liittyy....

Kuva: vau.fi

Ei kommentteja