Potilas V

Heippa hei vaan täältä korkealta! 

Korkealla siis ollaan ja näkymät hieman huonommat kuin etelän lomakohteissa.. Eilen aamulla soittelin tosiaan TYKSiin synnärille, joka toimii äitiyspolin päivystyksenä näin viikonloppuaikana. Siellä sitten lääkäri käski tulla paikan päälle ja kehoitti jo puhelimessa varautumaan siihen, että reissu kestää vähintään sen 2 tuntia ja suurella todennäköisyydellä minut otetaan osastolle. Täällä sitä sitten ollaan - osastolla. Kovasti epäilevät raskausmyrkytystä, verenpainetta ja verikokeita otetaan tiuhaan tahtiin. Refleksejä seuraillaan ja kysellään vointia vähän väliä. 
Verenpaineet ovat olleen ihan hyviä - osaksi sen takia, että syön niitä estolääkkeitä, jotka ovat siis alkuperäiseltä tarkoitukseltaan verenpainelääkkeitä. Tänään sitten hyvän, vaikkakin noususuhtaisen, verenpainerivin jälkeen paine pompsahti kunnolla ylös. Tunnin päästä on uusi mittaus, josko nousu olisi johtunut kivusta.. 

Sain tänään myös ensimmäisen kortisonipiikin kypsyttämään vauvan keuhkoja. Huomenna tulee toinen ja viimeinen piikki kankkuun. Tämä on siis varotoimenpiteenä sille, jos raskausmyrkytys yltyy siihen pisteeseen, että raskaus pitää käynnistää. Voin kertoa, ettei sitä piikkiä kovin mielellään ottaisi, kirvelee se sen verran mukavasti.... 

Ajatukset ovat vähän hakoteillä, eikä oikein mitään järkevää tule mieleen.. Pitää koittaa huomenna uudestaan, josko ajatukset kulkisivat hiukka sukkelampaa :) 

Mutta mikäs täällä ollessa - kuten R totesi "tää olis kyl kiva, kun täällä palvellaan"! ;) 

Maha tallella ;)

4 kommenttia

  1. Voi että, toivottavasti olosi kohenee pian ja toivotaan ettei pikkuinen ihan vielä maailmaan tupsahda ! voimia <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Ei tässä mitään akuuttia vaaraa onneksi ole. Kortisonitkin annetaan varotoimena, sillä tilanne voi kuulemma vaihtua äkillisistekin.
    Itsellä ihan ok fiilis, mitä nyt jatkuvaa pääsärkyä, näköhäiriöitä ja ajoittaista vatsakipua.

    Täällä sitä vaan makoillaan ja odotellaan tulevaa :)

    VastaaPoista
  3. Hei,

    itse ensimmäisestä lapsestani raskausmyrkytyksen ja 3 viikon sairaalareissun kokeneena, tiedän, että aika sairaalassa tuntuu todella pitkältä. Toisaalta tilannetta helpottaa se, että tietää miksi siellä maataan.Palkinto on maailman paras!

    Oma tarinani ensimmäisen lapsen raskaudesta (synt. 2/2010)on hyvin tiivistetysti tässä postauksessani: http://tuttirallia.blogspot.fi/2013/01/uusi-blogi.html

    Nyt odotellaan toista lasta syntyväksi (LA 5-6/2013). Vielä ei raskausmyrkytyksen oireita ole onneksi havaittu.

    VastaaPoista
  4. Heippa!

    Onneksi itselläni jäi - tällä kertaa - sairaalareissu vain neljän päivän mittaiseksi. Eikä sitäkään aikaa olisi siellä millään malttanut maata. Kolme viikkoa tuntuu jo hurjalta ajalta! Mutta vauvan vuoksi tekee kyllä ihan mitä vaan :)

    Kävin jo kipasemassa blogissasi, vaikutti mielenkiintoiselta - aion paneutua sen lukemiseen, kunhan saan taas itseni täysin kotiutettua! :)

    Onnea odotukseen ja peukut pystyssä toivon, että kaikki menee sinulla tällä kertaa hyvin!

    VastaaPoista