Greetings from TYKS

Asuinpaikkana on siis tällä hetkellä TYKS. Ei tätä varsinaiseksi etelänlomaksi tohdi sanoa, mutta ehkä olo on täällä hieman parempi kuin kotona. Turvotukset ovat täällä rauhoittuneet hyvin, jaloissa ei enää oikeastaan ole turvotusta laisinkaa ja käsienkin kohdalla se on laskenut hyvin. Joka aamu minun pitää käydä vaa'alla, jonka avulla seurataan turvotusten määrää.

Lauantaina tullessani tänne minut ultrattiin, joten pääsin taas kurkkaamaan, miltä neiti näyttää. Ja hyväähän sinne masuun kuului! Irmeli on päättänyt vihdoin ja viimein kääntyä pää alaspäin (minkä kyllä aavistelinkin tapahtuneen juuri perjantain ja lauantain välisenä yönä), joka helpottaa taas niiltä osin omaa stressiäni. Yksi huolenaihe poissa.
Neiti on saavuttanut myös kiitettävän 1,6kg painon(arvio)! Mitat vastasivat viikoilla ajateltuna rv 32+1-3, joten vähän enemmän kuin viikkoja on nyt.

Osastolle tulin lauantaina klo 12 maissa. Aamun vietin synnärillä käyrässä ja lääkärin vastaanotolla. Minulta on otettu putki kaupalla verinäytteitä joka päivä ja pissanäytteen annan aamuisin viimeistään kello 6. Paino mitataan samalla. Olen sairaalassaolon aikana laihtunut kilon!! ..ilmeisesti turvotus hieman lähtenyt..

Nukkuminen sairaalassa ei ole ehkä meikäläisen suosikkeihin kuuluvia asioita, mutta onneksi nukkua saa sentään omassa huoneessa, ettei tarvitse miettiä muita/häiriintyä muista. Sairaalat muutenkin aiheuttavat minulle ylimääräistä stressiä, joten oma huone on siinä hyvä, että voi melkein kuvitella olevansa jossain muualla. Tosin ihanat sairaalavaatteet palauttavat kyllä pian maan pinnalle. Onneksi R sanoi minulle eilen, että "äiti, noi vaatteet sopii sulle tosi hyvin!". Tuli hiukan parempi mieli, ettei sitä ehkä näytäkään puolikuolleelta. Tosin lause saattoi olla vaan tsemppausta ;)

Mitään mullistavaa ei olla vielä löydetty. Veriarvot menevät normaalien viitearvojen sisäpuolella, ainakin suurin osa. Pissassa on vain vähän proteiinia ja olokaan ei nyt ihan 24/7 ole hanurista. Lääkäri haluaa vielä pitää minua sisällä, jotta nähdään ottaako labrat kiinni siinä, mitä kroppa näyttää. Minulla on siis jatkuvaa päänsärkyä, joka ei hellitä edes kipulääkkeillä, näköhäiriöitä, ylävatsakipua, turvotusta ja huonovointisuutta. Lisäksi lääkäri sanoi minulla olevan vilkkaat refleksit, joka kuulemma myös viittaa toksemiaan.

Tänään päänsärky ja näköhäiriöt ovat lisääntyneet ja vatsakin on kenkkuillut. Yöllä alavatsa oli tulessa ja nyt ylävatsaa kiristää niin perkuleesti.... Toivon silti pääseväni huomenna kotiin. Kamala ikävä kotia! 

Viime yönä yövuorossa oli kyllä joku todella tympiintynyt kätilö. Muuten täällä on henkilökunta ollut oikein ihanaa ja mukavaa.
Tämän päivän olen odotellut, josko lääkäri tulisi moikkaamaan ja kertomaan, että mitä tapahtuu, muttei vielä ainakaan tähän mennessä ole ketään näkynyt.. Joten lääkäriä odotellessa.

5 tähden hotellihuone!

2 kommenttia

  1. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä sairaalassa makoiluun. Itse olen parissa raskaudessa joutunut ennenaikaisuuden riskin takia sairaalaan makailemaan, joten tiedän millaista se on...

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos! :)
    Kyllä tämä aikas tylsää on, mutta onneksi mies toi tietokoneen, niin on edes jotain tekemistä, kun ei telkkariakaan viitsi päänsäryn takia koko aika katsella.

    Makoillessa tämä menee, mutta otetaan nyt rentoutumisen kannalta, niin voi sitten kotona taas "nauttia" kotitöistä ;)

    VastaaPoista