Päivystysseikkailu


Huomenta vain kaikille!
Itse olen aivan poikki ja väsynyt vielä eilisestä. Päivä ei sitten päättynyt ihan niin kuin itse olin kuvitellut - oman miehen kainalossa sohvalla katsellen the Voice of Finlandia. Vaan se päättyi äitiyspolin päivystykseen eli synnärille. 
Kuten olen tässä jo valitellutkin, minulla on jatkuvia kipuja, jotka haittaavat liikkumista. Epämääräisten ja määrittelemättömien kipujen lisäksi saan kiitettävän paljon supistuksia, jotka eivät vaikuta millään tapaa kohdunsuun tilanteeseen, mutta ovat välillä kivuliaita kuin mitkäkin. Eilen iltapäivästä sitten tuli yksi aivan helvetillinen supistus, sellainen mitä minulla ei ole vielä tullut - hiki valui ja supistuksen kestämiseen piti oikeasti keskittyä. Noh, se meni ohi, mutta en enää sen jälkeen pystynyt kävelemään senttiäkään mihinkään suuntaan. Jäin sohvalle makaamaan. Kivut yltyivät ja yltyivät sohvalla maatessani ja kun mieheni tuli hieman ennen kahdeksaa salilta kotiin minä jo vain itkin sohvalla kipujani. Mies pakotti soittamaan äitiyspolin päivystykseen. 
Pääsin päivystykseen, laittoivat minut heti käyrälle, jossa minun piti olla 15min... 35min jälkeen soitin soittokelloa, että haluaisin vessaan. Tämän jälkeen kätilö katosi kuin tuhka tuuleen. Jossain vaiheessa hän käski minut aulaan odottamaan. Mitä? En oikein tiennyt mitä odotan ja kovalla penkillä istuminen ei ollut ihanteellista kipujeni kannalta. Siellä istuin 1,5h ennen kuin näin jonkun, jolta kysyin missä mennään ja mitä odottelen - lääkäriä. Omasta pyynnöstäni pääsin makaamaan sängylle, jotta odottelu sujuisi "mukavammin". Reilu kolmen tunnin odotuksen jälkeen, kello 23:30 vihdoin ja viimein lääkäri tuli luokseni ja saattoi tutkimushuoneeseen. 
Vauvalla kaikki hyvin. Sen tiesinkin jo etukäteen. Vauvalla on aina kaikki hyvin... Itselläni ei juurikaan. Lääkäri paineli vatsaa hyvinkin kovakourasesti ja "sattuuko tämä, entä tämä" -tyyppisesti. Kyllä sattuu! Olisin saanut jäädä osastolle tarkkailuun ja kivunlievitykseen, mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt, että halusin vain kotiin nukkumaan. Sairaalaan en kirjaudu sisään kuin pakosta. Ja lääkäri sanoi, etteivät he siellä tee mitään muuta kuin anna samoja kipulääkkeitä, mitä minulla kotona on, joten en nähnyt syytä jäädä sinne. 
Kivuille ei taaskaan löytynyt mitään syytä ja ilmeisesti kipujen aiheuttaja jääkin ikuisesti määrittelemättömäksi. Supistukset ovat kivuliaita, mutteivat aiheuta mitään hallaa.. Kaikki siis mainiosti! Paitsi että mua ketuttaa kärsiä jatkuvasti!! "Luultavasti et joudu koko loppu raskautta kärsimään näistä kivuista, toivottavasti" lääkäri sanoi. Olen kärsinyt jo 12 viikkoa näistä kivuista, jotka vain yltyvät päivä päivältä - en todellakaan usko siihen, että ne joku kaunis aamu olisivat vain häipyneet ja minulla olisi yhtäkkiä normaali raskaus. Phyh. 

Oon niin väsyny! Tunnen itseni 5-vuotiaaksi ja haluaisin pomppia tasajalkaa ja huutaa, etten enää jaksa! Mutta mitä se huutaminen auttaa - ei yhtään mitään.


2 kommenttia

  1. Voi että miten ikävää, kun koko ajan vain tekee kipeää! :/ Kaikesta huolimatta koitahan jaksaa, kyllä se kivun aiheuttaja sieltä vielä ulos putkahtaa! <3

    VastaaPoista
  2. Ei tämä ihan luksusta ole ollut, mutta voiton puolella ollaan jo! Onneksi!!
    Välillä tähän olotilaan tottuu, mutta sitten taas joinakin päivinä siihen kipuun on todella kyllästynyt, eikä sitä osaa käsitellä.
    On tätä vauvaa sen verran kauan odotettu, että kyllä tämän lopunkin kestää kun tietää, mikä palkinto odottaa :)

    VastaaPoista