Pääosassa maha

Koska soitin aamulla äitiyspolille ja sain kuulla, että minun pitäisi keskittyä nauttimaan raskaana olemisesta ja lopettaa kuvittelemasta, että minua oikeasti vaivaisi jokin, niin päätin unohtaa hetkeksi luulemisen ja keskittyä tänään mahaani. 

Vaikka olen vieläkin hieman pöyristynyt saamastani puhelinkohtelusta "ystävälliseltä" kätilöltä, niin päätin, etten anna hänen pilata kivun ja supistusten täytteistä päivääni - onhan tämä sentään ihanaa! 

Olen aina vihannut sitä, että minusta otetaan kuvia raskaana. Ehkä sen takia, että olen ollut yleensä ystäväpiirini ainoa raskaanaoleva ja olen saanut tytöt nuorena, jolloin kavereiden mielessä oli lähinnä juhliminen, ei mahani kasvun seuranta. Ja 18-vuotiaana jopa hieman häpesin kulkea maha pystyssä kaupungilla, kun varsinkin ikääntynyt kansa loi epäsuotuisia katseita mahaani kohti. Eikä minusta ole aikaisemmista raskauksista kuin 2 kuvaa arkistojen kätköissä. Eskarilaista odottaessa en suostunut edes niihin kahteen..
Tässä raskaudessa olen taas tuntenut itseni erittäin epäseksikkääksi! Olen turvoksissa kuin pallokala, naama kukkii enemmän kuin kesäniitty ja olo on, noh, nautinnollinen ;) Ehkä myös se +3cm yläkäyrän yläpuolella heiluminen on myös saanut minut ajattelemaan olevani jättiläinen. Tai se, että viikko sitten R-kioskin täti kyseli, että onko laskettu aika mennyt jo yli...... Olisikin.
Mutta tässä se nyt on - minun mahani. Rv 28+6. Hurja kuin mikä, mutta niin taitaa olla sen sisältökin! 


Olen itse tottunut tietenkin seuraamaan ja katselemaan mahaani lintuperspektiivistä ja on jännää nähdä mahaa sivusuunnasta. Enkä enää yhtään ihmettele, että selkään välillä sattuu, kun näyttää tuo selkä olevan aika notkolla..
No mutta siinä se on - kaiken ihanan alku ja juuri - maha.

Pienempikin se voisi olla ;)

2 kommenttia

  1. Kiitos :)
    Koitan itsekin kovasti olla siitä ylpeä, vaikka välillä se on hankalaa ;)

    VastaaPoista