Odotusajatuksia vol.1


Joskus tuntuu hieman epätodelliselta saada vauva. Raskautta yritettiin kauan, välissä oli keskenmeno ja nyt kun olen vihdoin hyvinkin todistettavasti raskaana, tuntuu se hyvin epätodelliselta, että vauva on joskus oikeasti olemassa muuallakin kuin mahassa. Viikkoja on nyt kertynyt 28+2 ja vielä on hyvät 10 viikkoa jäljellä. Mitä kauemmin on ollut raskaana, sitä kaukaisemmalta se vaikuttaa, että joskus saisi pitää omaa vauvaa sylissä. 
Vaikka meidän Irmeli liikkuu enemmän kuin harrastelija kickboxer ja ilmoittaa olemassaolostaan vähintäänkin joka toinen minuutti, niin silti se välillä tuntuu omituiselta, että jossain vaiheessa - vihdoin ja viimein - saa sitä kickboxeria tuudittaa uneen omaan pinnasänkyyn.
En muista tunteneeni tälläisiä tuntemuksia odottaessani vanhempia lapsiani. Ehkä sen takia, ettei silloin tarvinnut juurikaan yrittää raskaaksi tulemista ja raskausajatkin sujuivat ongelmitta. (Ja olin huomattavasti nuorempi.) Ehkä myös tätä vauvaa on koko perhe odottanut eniten.. 

Siellä se on mahassa - odottamassa.

Ja minä tässä - odottamassa.

Meidän Irmeli naureskelee rv 21+1
 


Ei kommentteja