Odotusajatuksia vol. 2

Eilisestä rauhoittuneena voin palata taas normaaliin arkeen. Välillä tulee vain niitä päiviä, kun mikään ei tunnu menevän oikein ja kaikki muiden tekemiset ärsyttää. Raskaana oleville nämä päivät ovat onneksi sallittuja ;) 

Olin suunnitellut tälle keväälle menoja vaikka ja kuinka paljon, mutta raskaus on vetänyt suunnitelmat alas. Ainakin omalta osaltani. Välillä harmittaa suunnattomasti, etten voi tehdä lasten kanssa oikeastaan yhtään mitään. En pysty enää menemään edes lattialle pelaamaan Afrikan tähteä tyttöjen kanssa. Tänään lapset ja mies ovat lähdössä kolmistaan luistelemaan hiihtoloman kunniaksi ja minua harmittaa suuresti jäädä yksin kotiin nyhjöttämään. Jään paitsi kaikesta mukavasta ja yhteisestä ajasta lasten kanssa.. Tulee väkisinkin sellainen olo, että olen huono äiti. Mutta toisaalta, en voi tilanteelle tällä hetkellä yhtään mitään. 

Puhuin eilen Äitiyspolin kätilön kanssa, joka ihmetteli suuresti, mitä teen vielä kotona, enkä ole tullut osastolle. Välillä mietin sitä itsekin. Mutta sitten taas toisaalta, mitä tekisin osastolla? Makaisin ja tylsistyisin vielä entisestään? Inhoan sairaaloita - mikä on hieman outoa, sillä olen tosiaan hoitoalalla töissä, mutta on eri asia olla potilaana kuin hoitajana. Olen joutunut olemaan oman osani sairaalassa, enkä sinne ihan helposti potilaaksi kirjaudu. Tähän asti olen mielummin rampannut viikon välein äitiyspolilla katsomassa, että vauvalla on kaikki hyvin. 
Kävin tänä aamuna myös siellä labrassa, jossa piti jo perjantaina käydä. Se tietää myös sitä, etten pysty muutamaan päivään liikkumaan yhtään minnekään ja sitä, että lääkäri soittaa torstaina tuloksista ja puhuu ilmeisesti (taas) osastolle menemisestä. Sitä on siis aikaa miettiä nämä pari päivää.... Miehen mielestä minun pitäisi mennä osastolle, kun taas itse en oikein osaa päättää. Kai se oikea päätös tulee tehtyä viimeistään lääkärin avustuksella..


Ei kommentteja