29+0

Se olis sitten 29 viikkoa täynnä. 

Koska olen ryhtynyt henkilökohtaiseen boikottiin äitiyspolia vastaan, odotan innolla ensi tiistain neuvolalääkärintarkastusta. Terveydenhoitajani puhuu siitä "suurena terveystarkastuksena" ja minulla ei ole hajuakaan, mitä se meinaa. Kyseistä terveystarkastusta ei ollut 6,5 vuotta sitten, kun viimeksi olin raskaana. 
On mukavaa päästä välillä omaan neuvolaan, oman tutun terkkarin luokse ja valittamaan kaikesta vääryydestä, mitä maailmalla on saanut kokea. Neuvolasta pidän myös senkin vuoksi, että siellä tehdään niitä perusjuttuja, joita ehkä jokainen odottava äiti tykkää seurailla. Kuten painonnousua, verenpainetta, sf-mittaa ja ennen kaikkea ne sydänäänet <3 
Toki äitiyspolilla kuunnellaan myös sydänäänet ultralla joka kerta, sen viiden sekunnin ajan. On jotenkin nostalgista kuulla ne äänet dopplerin kautta ja sitä puksutusta saa kuunnella niin kauan, kun itse haluaa. Tosin viime kerralla terveydenhoitajani ei löytänyt vauvaa, eikä saanut sydänääniä kuuluviin... Siitä syytän Irmeliä, joka kyllä hyvin näkyvästi (maha heilui puolelta toiselle) lähti karkuun joka ikinen kerta, kun dopplerin anturi läheni häntä. 

Olen kovin tilastoja rakastava ihminen ja tykkään laittaa itselleni ylös kaikki mitat ja muut turhuudet. Vertailen niitä sitten tyttöjen vanhoihin äitiyskortteihin ja huokailen.

Odotan myös innolla käyntiä pelkopolilla, se olisi 12.3, eli kolmisen viikon päästä. En ole aikaisemmin käynyt, eikä sellaista tainnut edes olla olemassa 6-7 vuotta sitten. Hieman jännittää mitä siellä puhutaan ja tehdään, mutta enemmän olen helpottunut siitä, että saan olla oikeasti sitä mieltä, että mielestäni synnyttäminen on maailman pelottavin asia. Sitä odotellessa siis!!

Siihen mennessä koitan ottaa rennosti ja lepäillä mahdollisimman paljon. Ei ole ollut kovin helppoja päiviä takana ja olen ehkä hukannut taidon rentoutua.. Pitää alkaa asennoitumaan raskauteen eri tavalla ja sopeutumaan siihen, että näillä mennään..

Ei kommentteja