2 kuukautta!

Muistan vielä sen maanantain elokuussa, kun sanoin miehelleni, että "nyt olen raskaana". Mies silloin tietty sanoi, ettei minun kannata ajatella asiaa ollenkaan niin, että olisin raskaana, jotten sitten pety, kun menkat alkaa. Pidin pääni ja olin asiasta täysin varma. Sitten tuli se keskiviikko, kun menkkojen olisi pitäny alkaa - en tehnyt testiä, sillä miehen mielestä se olisi ollut turhaa rahanhaaskausta. Ostin testin torstaina, kun menkkoja ei vieläkään kuulunut. Tosin olin toitottanut koko viikon miehelleni, että olen raskaana ja hän taas minulle, että minun ei kannata ajatella sellaista. Olinhan juuri reilu kuukautta aikaisemmin saanut keskenmenon ja olimme täysin varmoja, että siihen menee toinen 9 kuukautta, että tulen uudelleen raskaaksi. 
Torstain ja perjantain välisenä yönä näin unta tyttövauvasta. En muista tarkalleen minkälainen se uni oli, mutta kuitenkin sen ajatus oli, että olin juuri saanut tyttövauvan. Heräsin kello 04:15 kovaan pissahätään ja päätin samalla tehdä raskaustestin, sillä aamuvirtsastahan se kannattaa tehdä... Siinä sitten silmät ristissä keskellä yötä tuijotin kahta viivaa tikussa. Menin herättämään mieheni ja raahasin hänet vessaan tuijottamaan tikkua kanssani. Hän oli aivan pihalla, eikä hetkeen ymmärtänyt mistä on kyse. "Me saadaan tyttövauva, me saadaan tyttövauva!" Pystyin vain hokemaan. Olimme molemmat innoissamme, mies ehkä enemmän pihalla ja hämmentyneenä kuin minä ja menimme takaisin nukkumaan. 

Olen koko odotuksen ajan ollut sitä mieltä, että saamme tytön. Mies on taas ollut (rakenneultraan saakka) sitä mieltä, että meille tulee poika. Joulun jälkeen sitten saimme ultrassa varmistuksen minun fiilikselle ja tyttöhän sieltä on siis tulossa - Irmeli. 

Minulla on välillä epätodellisuuden tunteita, sillä en usko, että saamme vauvan. Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen meille on tosiaan tulossa vauva!! Aivan epätodellista! Ja nyt siihen on enää maksimissaan sen 2 kuukautta! Nopeimmat laskee, ettei meidän laskettu aika ole 2 kuukauden päästä, vaan toukokuussa. Synnytyspelkoni ja vauvan koon vuoksi raskaus tullaan luultavasti käynnistämään viimeistään viikolla 38, eli 25.4. - kaksi kuukautta :) 

En vieläkään oikein malta uskoa tätä kaikkea todelliseksi. Raskausaika on ollut suoraan sanottuna yhtä tuskaa ja välillä tuntuu siltä, ettei se tuska lopu koskaan. Nyt ollaan jo niin loppusuoralla, että pitää alkaa hokemaan itselle, että tämä on totta ja nämä kiputilat tulee loppumaan pian! Sitten saa sen kauan odotetun pienen tyttövauvan syliin <3


Ei kommentteja